PELTOLA-METSÄLÄT
OMISTAMISEN ONNEA
Ellu kertoo:
”Minun perheeni on melko pieni, tai toisaalta se on melko iso – miten sen nyt sitten määritteleekin. Minun kanssani asuu kaksi tai kolme henkilöä: pikkuveljeni Jami, äitini Johanna ja puoli-isäpuoleni Mika. Mika ei ole isäpuoleni, koska hän ei virallisesti asu meillä, eikä siis virallisesti ole äitini avomies. Biologinen isäni asuu myös Lahdessa melko lähellä meidän kotiamme. Minä käyn isälläni kuitenkin melko harvoin, vaikka äitini usein muistuttaa minua ja pikkuveljeäni siitä, että meidän pitäisi käydä katsomassa isää aina välillä. Jotenkin meillä on kai niin paljon harrastuksia, että Jamin kanssa emme ole vapaana samaan aikaan ja yleensä käymme isällä kylässä yhdessä.
Minun perheeseeni kuuluu myös kaksi kaniani Lumikki ja Tuhkimo. Meillä oli ensin marsuja, mutta minun marsuni Maria-Eliisa kuoli jo 2-vuotiaana. Jamin marsu Tiinu jäi ihan yksinäiseksi. Sille hankittiin kaveriksi kaksosmarsut Neiti Näpsä ja Jane. Neiti Näpsästä tuli minun marsuni. Surukseni huomasimme, että sillä on purentavika. Me käytimme sitä eläinlääkärissä ja sen hampaat hoidettiin, mutta se kuoli kuukauden kuluttua puolivuotiaana. Silloin äitini lupasi, että saan ottaa kanin, jos hankin sille itse tarvikkeet. Eräällä tuttavallamme oli käynyt vahinko, iso Belgian jättiläiskani oli saanut pienen kääpiöluppakorvakanin kanssa poikaset ja ne etsivät kotia. Sain heiltä kaksi kania. Nyt ne ovat vuoden vanhoja seurallisia ja mukavia kaneja.
Perheessämme on myös ulkojäsen, josta ei voi sanoa, että hän tulisi kylään, koska on niin tavallista, että hän on meillä; Antero on Mikan paras ystävä ja hänestä on tullut äidinkin - ja meidän kaikkien - ystävä. Antero on ihan hassu ja kiva mies, joka tykkää jutella Mikan ja äidin kanssa. Minä en aina jaksa kuunnella heidän juttujaan.
Minulla on oma huone, joka on aika usein ihan vähän sekaisin. Äitini yrittää saada minua siivoamaan siellä joskus, ja aina välillä ryhdistäydynkin ja vien pyykit alakertaan veljelleni Jamille pestäväksi. Joskus jopa imuroin. Olen iloinen siitä, että minulla ei ole enää omaa vessaa, sillä vessan siivoaminen on tylsää puuhaa - ja siivoaminen muutenkin. Minun huoneessani on leveä sänky, työpöytä, joka on täynnä tavaraa (sänkykin on täynnä tavaraa), pöytä ja minun kasvattamiani itujuuria, jotka ovat sitkeitä kasveja, koska ne ovat vielä hengissä. Olen saanut ensimmäisen itujuureni ala-asteen opettajaltani. Huoneessani on myös kakluuni ja kolme kaappia. Yksi kaapeista on minun kankaitani ja lankojani varten. Vaatteitani varten on kaksi muuta kaappia, mutta useimmiten vaatteeni ovat lattialla, puhtaat ja likaiset vaatteet iloisesti sekaisin.
Minulla on tallilla useita kavereita, mutta paras ystäväni on Emmi. Hänkin käy tallilla, mutta aika usein eri päivinä kuin minä. Me asumme melko kaukana toisistamme, mistä syystä emme näe kovin usein. Mutta aina, kun tapaamme, meillä on paljon yhteistä. Oikein hyviä ystäviä minulla ei ole oikein muita, mutta kivoja kavereita paljonkin. Heitä tapaan aina silloin tällöin, useimmitenhan olen tallilla ja siellä meillä on hyvä porukka. Pidän tosi paljon myös hoitohevosestani Jillystä. Huolehdin siitä joka päivä hyvin, melkein kuin omastani.”