top of page

Vuodet ovat kuluneet

 

Muutama vuosi on kulunut, emmekä ole kuulleet Peltola-Metsälöiden elämästä mitään. Ellusta on kasvanut 17-vuotias nuori nainen isolla N:llä ja Jammu täyttää pian 16 vuotta ja on melkein 190 cm pitkä nuori mies. Perheen aikuisetkin ovat edenneet yhä kypsempään suuntaan, Mikakin on jo valmistunut ja päässyt ”oikeisiin töihin” ja Johanna tosin jatkaa entisissä töissä, mutta joutuu ehkä vastaamaan yhä vastuullisemmista asioista työssään, ehkä vähän vastentahtoisesti. Molemmat perheen aikuiset alkavat olla keski-ikäiseen malliin melko rehevässä kunnossa ja muutama ryppykin on jo havaittavissa, jos oikein tarkasti katsoo. Mutta katsotaanpa muutoksia yksi kerrallaan.

 

Asumisen suhteen on ollut kovasti rauhallista. Peltola-Metsälät asuvat omassa paritalon puoliskossaan kukin omassa huoneessaan niin kuin ennenkin ja Antero on kotiutunut omaan puoliskoonsa oikein mainiosti. Yleisilmeeltään taloyhtiön elämä on eloisan rauhaisaa, joskin melko liikkuvaista edelleen. Kesäisin kaikki paritalon asukkaat valloittavat pihan, Peltola-Metsälöiden kivetyksellä pelaa usein lauma poikia korista ja Anteron puolella nautitaan auringosta siemaillen siideriä tai kahvia ja lukien hyvää kirjaa tai rupatellen mukavia. Kukaan ei mieti, kenen pihanpuoliskolla kulloinkin ollaan – se on yhteistä maaperää.

On ollut tosi mukava muutos, kun Antero muutti naapuriin, koska nyt on kaikilla yhteinen grillipaikka ja katos, jonka alla kesäpäivisin tehdään ruokaa ja syödään sitä yhdessä. Ja ihan käytännön asiatkin hoituvat paremmin, kun porukalla tehdään lumitöitä tai leikataan nurmikkoa ja varastotilaa on enemmän. Anteron autotallissa saa säilyttää mopoja ja pyöriä ja Anteron kellarissa on vielä mainio biletilakin, missä on jo juhlittu monet juhlat ja pidetty leffafestivaaleja. Talvisin kummankin puoliskon asukit ovat enemmän omilla puolillaan, joskin viikonloppuisin tavallisia ovat yhteiset aamu- ja päiväkahvit. Perjantai- tai lauantai-iltaisin Johanna tykkää tehdä pizzaa koko porukalle – halusi perhe sitä tai ei. Yleensä pizza on kyllä maistunut. Aika paljon Peltola-Metsälöiden puolella arki-iltaisin harrastusten ja töiden jälkeen ollaan tietokoneella. Lapset saattavat katsella TV-kaistan kautta televisio-ohjelmia, chattailla kavereiden kanssa Mesessä tai Facebookissa, tai tehdä koulutehtäviä. Mika katselee usein uutisia tai videoita tietokoneelta. Johanna joko chattailee tietokoneella tai lukee kirjaa.

 

Ellu on kuvisluokalla Kannaksen lukiossa, toisella luokalla. Kannakseen oli aika vaikea päästä, sillä siellä oli pääsykokeet ja luokalle haettiin ympäri Suomea. Ellu oli hurjan pettynyt kaksi vuotta sitten kesällä, kun hän sai ensi tietää, että hän ei päässyt tälle luokalle – hän oli ensimmäisenä varasijalla. Sitten tuli yksi peruutus ja hän sai kuin saikin paikan. Hän on viihtynyt Kannaksessa erinomaisen hyvin ja lukion opinnotkin ovat sujuneet. Kuviksen työt ovat olleet melko työläitä ja päivät pitkiä, mutta se on silti ollut motivoivaa. Johannakin on ollut tyytyväinen, koka hän on saanut lahjoiksi hienoja keramiikkatöitä. Tällä hetkellä Ellu on mukana eräässä teatteriproduktiossa puvustajana. Esimerkiksi tänään koulupäivä alkoi kello 8 ja päättyi kello 21.

Ellu harrastaa edelleen hevosia, mutta ei enää ihan joka päivä. Hänellä kaverit ovat alkaneet merkitä entistä enemmän ja hän viettää osan vapaa-ajastaan heidän kanssaan. Este- ja kouluratsastusta hän harrastaa vain virkistysmielessä ja vikellyksessä hän kilpailee vakavammin. Vikellysharrastuksen oheisharrastukseksi on tullut myös tanssi, koska siitä on paljon hyötyä päälajissa. Ellulla on noin kaksi tai kolme kertaa viikossa vikellystreenit, tanssitunti kerran viikossa, lisäksi kuivaharjoittelua pukilla ja yksi esteratsastustunti viikossa. Ellu myös valmentaa kahta vikellysryhmää ja saa siitä vähän taskurahaa.

 

Jammu on Salpausselän yläkoulussa yhdeksännellä luokalla. Jammun luokka on liikuntaluokka, mikä tarkoittaa sitä, että liikuntaa on vähän enemmän kuin tavallisella luokalla. Myös Jammu viihtyy omalla luokallansa ihan hyvin, joskaan hän ei ole ihan hirmuisen ahkera opiskelija. Jammu on hyvä kielissä ja hän ottikin saksan kolmanneksi kielekseen valinnaisaineita valittaessa. Jammun vanha ikävä polvivaiva on korjaantunut, mikä varmaan johtuu siitä, että Jammu tosi tunnollisesti venytteli fysioterapeutin ohjeiden mukaan vuoden ajan joka ikinen päivä ja edelleenkin hän venyttelee melko usein - ei kuitenkaan enää ihan päivittäin.

 

Jammun korisharrastus on muuttunut ehkä astetta vakavammaksi, koska hänet valittiin viime vuonna koripallon Suomen maajoukkueeseen ja hän pelaa B-juniorien SM-sarjassa. Harjoituksia on kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin ja sunnuntaisin on yleensä pelit. Jammu hakee Salppurin urheilulukioon, ja jos hän pääsee sinne, mukaan tulevat myös iltaharkkojen lisäksi aamuharkat. Saa nähdä, miten paikat kestävät sellaista määrää urheilua päivittäin!

Mika valmistui pari vuotta sitten ja sai oikeastaan jo vähän ennen valmistumistaan työtä tuttavan kautta Niemimaan päihdekuntoutuskeskuksesta. Työpaikka oli Hämeenlinnassa ja sinne oli melkoinen ajaminen Lahdesta joka päivä. Hän oli siellä mukana eräässä projektissa, jossa hän kehitti uusia toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan ihmisille. Viime syksynä hän haki uutta työpaikkaa Lahdesta ja tällä kertaa häntä onnisti saada työpaikka kotikaupungista. Nyt hän työskentelee koulutussuunnittelijana Helsingin yliopiston Lahden toimipisteessä. Mika harrastaa nykyään suunnistusta kesäisin ja aikidoa kesät talvet. Hän on graduoinut jo kahdesti ja seuraavan graduoinnin jälkeen hän tulee saamaan niin sanotut hakamat, leveät aikidohousut. Mika on aivan täpinöissään tästä harrastuksestaan ja puhuisi siitä jatkuvasti – kukaan ei vaan oikein jaksa enää kuunnella aikido-juttuja. Graduointi on Mikalle ehdottomasti tärkein puheenaihe tällä hetkellä ja siitä puhuminen varmasti lisääntyy, mitä lähemmäksi helmikuinen graduointipäivä tulee.

 

Johannan elämässä on ollut ehkä vähiten muutoksia. Johanna on samassa paikassa kuin aikaisemminkin, opetusalalla. Hän on päättänyt, että tulevana vuotena hän yrittää välttää liiallista työntekoa, koska lapsetkin jo ovat valittaneet siitä, että hän on aina töissä ja tekee vielä kotonakin töitä. Työssä hän on joutunut ottamaan aika paljon vastuuta hallinnollisista asioista, mitä hän ei oikeastaan ole koskaan halunnut. Näiden lisäksi hänellä on vanhat tehtävät, jotka työllistivät ihan pelkästään jo riittävästi. Suuri osa työajasta kuluu nykyään erilaisissa työryhmissä ja palavereissa ja Johanna toivoisi, että ne olisivat paljon tehokkaampia, jotta perustyöhön, asiakaspalveluun ja uuden kehittämiseen jäisi enemmän aikaa. Johanna on myös aika paljon mukana lasten harrastuksiin liittyvissä asioissa, kilpailujen järjestämisessä, pelimatkoilla ja harjoituksissa. Edelleenkin jonkin verran on lasten roudausta, vaikka lapset pääosin pääsevätkin harrastuksiinsa omin avuin. Johannan vapaa-aikaan kuuluu ulkoilua erilaisissa ympäristöissä ja aina kun vaan mahdollista, hän lukee kirjoja.


Tuhkimo ja Lumikki ovat jo vanhoja, täysikasvuisia kaneja. Joskus, kun Johanna katsoo ikkunasta ulos ja näkee pihalla cityjäniksen, hän hätkähtää ja luulee hetken, että Tuhkimo on karannut pihalle. Mutta sitten hän huomaa, että cityjänishän on ihan pikkuinen Tuhkimoon verrattuna. Muuten se kyllä muistuttaa erittäin paljon Tuhkimoa. Lumikki on vähän erikoisemman värinen valkoisine turkkeineen ja mustanruskeine täplineen, sitä ei sekoita vapaana liikkuviin jäniksiin. Jos kävisi niin, että ne todella karkaisivat, ne eivät kyllä pärjäisi vapaudessa, eivätkä löytäisi ruokaa. Kovilla pakkasilla ne eivät tarkenisi ulkona, koska ne ovat tottuneet koko elämänsä ajan olemaan sisätiloissa.

 

Molemmat Ellun kanit ovat pulskia ja potria ja ne tykkäävät makailla toistensa päällä Peltola-Metsälöiden pohjakerroksessa. Ellun tehtävänä on huolehtia niistä ja kyllä hän ihan hyvin kaninsa hoitaakin, vaikka aina välillä hänellä on aika paljon iltajuoksuja kavereiden kanssa. Kun Ellu on kavereilla, Johanna päästää kanit vapaaksi ja ruokkii ne. Ne eivät tosin tottele Johannaa ollenkaan – ne menevät aina vääriin häkkeihin tai karkaavat Johannan ja Mikan makuuhuoneeseen. Kun Ellu tulee, ne menevät kiltisti kuin nakutettuna omiin häkkeihinsä odottamaan ruokaa. Johanna ei ymmärrä, miksi ne eivät tottele häntä.

 

Anterosta on tullut tuplavaari. Anteron tytär Hanna ja hänen miehensä Janne menivät yllätysnaimisiin (se on ihan oma tarinansa, ehkä kerron sen teille myöhemmin) heidän esikoisensa Mimmin 1-vuotissyntymäpäivänä. Johanna harmittelee vieläkin, kun hän ei ehtinyt paikalle, kun häät tulivat puolen tunnin varoitusajalla….Anterokin talutti tyttärensä alttarille varvassandaaleissa, shortseissa ja vaaleanpunaisessa t-paidassa, kun nuoriso ei ollut kertonut halaistua sanaa vihkimisestä etukäteen. Viime kesänä syntyi Anteron toinen lapsenlapsi, Justiina. Johanna ja Mika ovat Mimmin kummeja. Mimmi on nyt 2-vuotias, täyttää keväällä kolme. Ei voisi kuvitella onnellisempaa vaaria kuin Antero. Kaikki ovat jo todella kyllästyneitä kuuntelemaan Anteron alituista hehkutusta vaarina olemisen onnesta – mutta onhan se mahtavaa, että lapsilla on isovanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan!

Tässä ehkä lyhyt katsaus nykytilanteeseen Peltola-Metsälöiden lähipiirissä.

 

Tehtävät:
Rektiotehtävä 1
Rektiotehtävä 2
Rektiotehtävä 3
Rektiotehtävä 4
Rektiotehtävä 5
Rektiotehtävä 6
Rektiotehtävä 7
Rektiotehtävä 8
Rektiotehtävä 9
Rektiotehtävä 10
Rektiotehtävä 11
Rektiotehtävä 12
Rektiotehtävä 13

 

Tekstinymmärtäminen

 

Kirjoitustehtävä:
Kirjoita teemasta “Vuodet ovat kuluneet”. Käytä verbejä ja aikamuotoja mahdollisimman monipuolisesti! Jos mahdollista, ota kappaleen 12 fraaseja mukaan omaan tekstiisi.

Kappale 12

bottom of page