PELTOLA-METSÄLÄT
Perhe on pahin, suvusta puhumattakaan
Ei ole mitenkään vaikeaa löytää vikoja toisista ihmisistä – ja itsestään – se on paljon helpompaa kuin hyvien ominaisuuksien havaitseminen ja niistä kehuminen. Peltola-Metsälät ovat varsin ärsyttävää väkeä, jos oikein ryhdytään heidän ikäviä ominaisuuksiaan tarkastelemaan.
Ellu on melkoinen änkyrä – hänellä on aina oma mielipiteensä asioista ja sen mukaan pitää mennä. Vaikka hän olisi joskus väärässäkin, hän ei jousta. Jos hän ei halua jotakin tehdä, hän on huipputaituri keksimään tekosyitä ja kääntämään asiat päälaelleen. On hänellä hyviäkin ominaisuuksia, mutta niihin emme tässä luvussa puutu lainkaan….Ellu on laiska siivoamaan ja saa aikaan vain ja juuri niitä asioita, jotka häntä kiinnostavat. Esimerkiksi imurointi ei koskaan tapahdu oma-aloitteisesti, koska se ei ole hänen prioriteeteissään ykkösenä. Jos Ellu saa päähänsä jotakin, sitä ei kerta kaikkiaan voi muuttaa.
Jammu on jossain määrin umpimielinen, vaikka hänellä on paljon kavereita, hän ei ole kova juttelemaan omista asioistaan. Hänellä itsellään olisi varmasti paljon helpompaa, jos hän toisinaan kertoisi huoliaan, mutta niitä ei saa hänestä kaivettua ulos virkkuukoukullakaan. Jammun urheiluhulluus ja tunnollisuus treenatessa on myös joskus melko rasittavaa…joka ilta tehdään samat rutiinit ja niitä ei saa häiritä tai estää.
Johannan on joskus vaikea katsella lapsiaan, kun heistä heijastuu omat ikävänpuoleisemmat ominaisuudet. Johanna on niin itsepäinen kuin ihminen voi olla muuttumatta kiveksi, jos asia on hänelle tärkeä. Mikään valta maailmassa ei hänen päätöstään voi muuttaa. Oikeastaan molemmissa lapsissa on havaittavissa samaa ikävää geeniperimää. Johanna on impulsiivinen riskinottaja. Pieni annos turvallisuushakuisuutta olisi hänelle hyväksi, mutta aina tuskitellessaan vaikeuksien vyyhdissä hän päättää olla jatkossa varovaisempi - ja taas seuraavalla viikolla on nähtävissä täydellinen hyvien päätöksien unohdus. Johanna suhtautuu aikaan ja rahaan samalla tavalla, hän laskee jokaisen minuutin ja euron tiukille ja pienikin aikataulumuutos tai ylimääräinen lasku kaataa koko korttitalon. Mika sanoo, että Johannan kanssa ei voi elää tulematta hulluksi. Ja Johanna vastaa, että itsepähän olet ristisi valinnut.
Mika puolestaan on itsekeskeinen ja äärettömän puhelias. Hän ei ole varsinaisesti sosiaalinen, hän lähinnä haluaa jakaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan muille. Hänen touhuissaan on havaittavissa välillä melko maanisia piirteitä, hän juoksee ympäri taloa levottomana pitäen kaikkea saatavilla olevaa tilaa hallussaan, kunnes väsähtää ja hautautuu alakertaan yksinäisyyteensä rauhoittumaan ollen tekevinään töitä, oikeasti katsellen elokuvaa. Mika on luonteelleen uskollisena välistä äärimmäisen huolehtivainen, oikea äitihahmo, ja sitten hän saattaa olla täydellisen välinpitämätön, kunnes taas tulee huolehtivainen jakso. Hän on todella raivostuttava persona, kun sille päälle sattuu, ja suunnattoman ihastuttava sattuessaan taas toiselle päälle.
Naapurin Antero on kaunosielu, joka haluaa nähdä kaikessa kaunista ja hän tuppaa tekemään jatkuvasti uusia ostoksia samalla ollen pihi…hän ostaa edullista, mutta usein. Huonekalut ja vaatteet vaihtuvat tiheään tahtiin, usein hänen tulee tehneeksi heräteostoksia, jotka eivät sitten miellytäkään hänen silmäänsä – sitten hän tarjoaa näitä Johannalle saadakseen tehtyä tilaa taas uusille ostoksille. Tästä taas Mika on raivoissaan, kun Peltola-Metsälöillä alkaa olla koossa jättiläismäinen hylättyjen huonekalujen galleria. Antero haluaa pihan olevan aina siisti, ruohon leikattu, rikkaruohot kitketty, ja edellyttäisi myös naapureilta edes alkeellista otetta puutarhanhoitoon, mikä ei kyllä totuuden nimessä ole aina saavutettavissa.
Ja muut sukulaiset…voi voi! Yhtenä esimerkkinä Mikan isä, joka on melkein erakko, hän osti juuri pienen maatilan Jämsästä ja haluaisi kuitenkin, että siellä käytäisiin vähän väliä – hän haluaa olla yksin, muttei kuitenkaan. Hän on jyrkkä ja itsepäinen, ja tulee esimerkiksi perhejuhliin vain sattuessaan sopivalle tuulelle ja lukuisien suostutteluyritysten jälkeen, jos sittenkään. Mikan siskon häihin hänet saatiin lopulta ylipuhuttua, kirkkoon. Juhliin osallistuminen olisikin sitten ollut jo liikaa vaadittu…
Varmaan jokaisesta perheestä ja suvusta saa piirrettyä selkäpiitä karmivan kuvan, jos oikein lähtee sillä ajatuksella kirjoittamaan. Luojan kiitos, ihmisistä on aina löydettävissä kääntöpuolet, onneksi mikään asia ei ole ihan mustavalkoinen, perhe on ihan paras ja rakkain ja suku omalla tavallaan täysin satumainen…Jos ei olisi sadetta, ei olisi auringonpaistettakaan. Peltola-Metsälät ovat joskus pohtineet sitä, että jos melkoisen särmikkäiden persoonien kesken aina välillä on vähän hankalaa, niin ei koskaan kuitenkaan tylsää!
Harjoituksia, partisiippien erityiskäyttö