PELTOLA-METSÄLÄT
Peltola-Metsälöiden tulevaisuudensuunnitelmia
Jokaisella ihmisellä lienee jonkinlainen visio siitä, mitä vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua tuleman pitää. Niin Peltola-Metsälöilläkin, jokaisella kuitenkin aivan omanlaisensa suunnitelmat. Ellu haaveilee muuttamisesta omaan asuntoon, ehkä kaverinsa Mariikan kanssa. Oma pesä ja oma rauha tuntuvat hänestä kovin houkuttelevilta. Opiskelusuunnitelmat eivät hänellä ole vielä aivan selvät, mutta onneksi vielä on vuosi lukioaikaa miettiä. Jospa sitten löytyisi jokin selkeästi houkutteleva opiskelupaikka. Ellu oli aikaisemmin kaiketi vähän haaveillut Muotoiluinstituutista, mutta nyt tuntuu siltä, että hän kokee olevansa liian tarkka ja huolellinen muotoilualan töihin.
Jammu hakee urheilulukioon ja hänellä on varmaan ihan hyvät mahdollisuudet sinne päästäkin, koska hän saa koripallon SM-sarjasta ja maajoukkuekuvioista pisteitä. Keskiarvo hänellä on kelvollinen, vaikkakaan ei mikään huippuhyvä. Jos hän ei sinne pääse, hän hakee kuitenkin Salpausselän lukioon ja kolmantena vaihtoehtona Lyseon lukioon, joka on yhdistymässä Salpausselkään. Pidemmän tähtäimen suunnitelmana hänellä on hankkia jokin kädentaitoihin liittyvä käytännön ammatti, yhtenä suosikkivaihtoehdoista hänellä on palomiehen ura. Urheilullisuudesta ja lukion suorittamisesta onkin etua tässä valinnassa. Tietenkin hänellä on haaveena NBA-pelaajan tai koripallon Euroliigan pelaajan ura, mutta sellaisten haaveiden lisäksi on hyvä olla muitakin suunnitelmia. Jammulla on taas tyttöystävä ja varmaan hänellä on kauaskantoisia suunnitelmia tytönkin suhteen…mutta 16-vuotiaan haaveet ehtivät muuttua vielä moneen kertaan.
Mikasta onkin hieman vaikeampi sanoa, mitä hän suunnittelee. Hän pyrkii ylläpitämään kuntoaan urheiluharrastuksilla ja harrastamaan itseään virkistäviä asioita - yksi hänen harrastuksistaan onkin unohtunut mainita: Hän nimittäin näyttelee Anteron kanssa yhdessä Orimattilan Kuplateatterissa ja aikoo esiintyä ensi kesänä yhdessä teatteriryhmän kanssa. Mika varmaankin suunnittelee mukavia hetkiä yhdessä ystävien kanssa, perhe-elämää ja työuransa eteenpäin viemistä. Mika onkin melko kunnianhimoinen ammatillisesti. Luultavasti suunnittelijan paikka ei tule tyydyttämään hänen ammatillisia unelmiaan kovin pitkään. Hän etsii oletettavasti johtajan paikkaa jossakin koulutusorganisaatiossa. Mikallahan on kymmenen vuoden kokemus oman yrityksen pyörittämisestä ja hän on opiskellut hallintotiedettä ja johtamista melko paljonkin. Aika näyttää, mihin hän suuntaa.
Johanna puolestaan haaveilee omasta pienestä maatilasta, jossa voisi pitää muutamaa hevosta. Johanna tykkäisi kovasti tehdä ”jotakin oikeaa” ihan omin käsin pelkän ajatustyön sijaan – vaikkapa aika ajoin. Oravanpyörästä pois loikkaaminen houkuttelee häntä sitä enemmän, mitä hektisempään pyöritykseen hän kulloinkin joutuu työelämässään. Johannaa houkuttelee myös oman yrityksen perustaminen, koska sitä kautta olisi mahdollista määrittää työtehtävät sellaisiksi, että hän kokisi ne mielekkääksi sen sijaan, että hän tekee nyt melko paljon sellaista työtä, jota hän ei koe merkitykselliseksi. Useimmiten paperityöt ja moninkertaisen byrokratian aiheuttama raportointi ovat sellaisia. Hallinnolliset tehtävät eivät kiinnosta häntä yhtään – Johanna ei ymmärrä, mikä Mikaa johtajuudessa kiinnostaa. Johannan tulevaisuudenhaaveiden avainsanoja ovat itsemääräämisoikeus ja merkityksellisyydentunne. Hän sanoo aina, että hän haluaa uskoa siihen, mitä hän tekee, kokea työnsä ja elämänsä arvokkaaksi.
Kymmenessä vuodessa ehtii varmasti tapahtua monenlaista. Perheen lapset varmaankin lähtevät maailmalle ja rahatilanne muuttunee sellaiseksi, että Johannan on mahdollista miettiä vaihtoehtoja nykyiselle. Mika saattaa löytää toimitusjohtajan paikan ja toteuttaa unelmiaan. Voisimmepa kurkistaa tulevaisuuteen! Mutta meidän täytyy vain malttaa odottaa - kaikki aikanaan.