top of page

Peltola-Metsälät lukijoina

 

Paljon puhutaan siitä, että nuoriso ei enää lue. Mutta toisaalta nuoriso lukee valtavasti, lukukulttuuri on vaan mullistunut – ei ehkä enää lueta teoksia ja lukemisen pitkäjänteisyys on muuttunut keskustelunomaiseksi tekstien vaihdannaksi. Mutta nykyaika tuskin häviää entisajoille luetun tekstin määrässä.

 

Jammulla on pöydällään tiiliskivi, suomalainen Väinö Linnan kirjoittama sotakirja Tuntematon sotilas. Jammun äidinkielenopettaja ei päästä luokkaansa helpolla. Teos valottaa sota-aikaa 15-vuotiaille ihan varmasti, mutta saa nähdä, millainen lukuelämys siitä syntyy. Kirjahan on kyllä kiinnostava, humoristinenkin, kun siihen pääsee sisään, mutta varmaankin vanha kieli, sota-ajan kuvaus, murteet ja kerronnan tapa ovat outoja nykyajan lapselle.

 

Jammu oli jossakin vaiheessa alakoulussa oikeastaan aika kova lukemaan. Hän löysi kiinnostavia nuortenkirjoja ja luki niitä kymmenittäin etenkin kesälomalla. Hänen mentyään yläkouluun lukuinnostus jäi ja tilalle tulivat muut kiinnostuksen kohteet. Jammu lukee joka päivä sanomalehden ja etsii tietoa netistä, mutta koulussa luettavien kirjojen lisäksi juurikaan muuta kirjallisuutta hän ei ole lukenut. Ehkä lukuinto palaa myöhemmin?

 

Ellun maku lukemisen suhteen on ollut jo pitkään varsin yksipuolinen, hän on kiinnostunut vain kauhukirjallisuudesta ja nykyään melko suositusta vampyyriromantiikasta. Sellaisia kirjoja hän on lukenut muutaman myös englanniksi, niin paljon ne ovat kiinnostaneet häntä, että hän ei ole malttanut odottaa kirjan käännöstä. Koulussa hän toki on lukenut muutakin kirjallisuutta, muun muassa Tuntemattoman sotilaan ja Täällä Pohjantähden alla –trilogian. Hänelläkin taisi olla melko vaativa äidinkielenopettaja.

 

Mika lukee paljon. Hän on kiinnostunut filosofiasta, scifistä, erilaisista romanttisista jännityskertomuksista ja marginaalikirjallisuudesta sekä erilaisista tieteellisistä julkaisuista. Monet niistä liittyvät hänen työhönsä tai sivuavat sitä. Mikalla on aina muutama kirja luettavana ja hän on kirjaston vakioasiakas. Mika lukee aina iltaisin nukkumaan mennessä ja ei voi nukahtaa ilman kirjaa. Johanna puolestaan ei voi nukahtaa, jos huoneessa on valo ja jos joku rapistelee kirjan sivuja – Johanna usein odottaa, että Mika nukahtaa ja menee sitten itse nukkumaan sammuttaen valot. Jos Johanna tulee nukkumaan samaan aikaan, he ovat löytäneet kompromissin: Johanna sammuttaa isot valot ja Mika käyttää otsalamppua. Se ei liene kuitenkaan kovin terveellinen silmille…

 

Johannan yliopisto-opintoihin kuului Suomen kirjallisuuden opintoja. Kotimainen kirjallisuus oli hänellä sivuaineena suomen kielen ollessa pääaine. Opiskeluaikoina Johanna luki lähes kaikki saatavilla olleet klassikot ja niistä suoritettavat tentit usein sisälsivät useita satoja kirjoja. Opintosuorituksena sai kuitenkin vain pari opintoviikkoa, mikä oli suhteetonta työmäärään nähden. Useinkaan ei ollut mahdollista lukea ihan kaikkia kirjoja kokonaan ja lukemisen ilo oli kaukana. Onneksi ilo ei loppunut kokonaan, sillä Johanna on koko elämänsä ajan rakastanut kirjoja – etenkin vanhoja kirjoja, klassikkoja, Suomesta ja kaikkialta maailmasta. Dekkareista hän ei pidä, eikä hän taitaisi antaa hyviä lausuntoja kioskikirjallisuudesta, tai muusta suurta yleisöä kosiskelevasta kirjallisuudesta. Filosofiset aikuisten sadut sykähdyttävät häntä aina. Hyvä kirja on hänelle parasta lepoa ja lomaa, ajatusten uudistumispaikka ja kuvittelun kehto. Johanna on tekstien suurkuluttaja, melkein koko ajan hän etsii katsellaan luettavaa. Usein kokonaiset kirjat hänen harmikseen jäävät lomaluettaviksi.

 

Tehtävät:
Lue teksti ja valitse oikea vaihtoehto.

 

Kirjoitustehtävä:
Kirjoita 50-100 sanan teksti aiheesta ”kirjallisuus”. Otsikoi itse, valitse sinua itseäsi kiinnostava näkökulma.

Kappale 16

bottom of page