PELTOLA-METSÄLÄT

PELTOLA-METSÄLÖIDEN KEITTIÖSSÄ

 

Peltola-Metsälöiden keittiö on aika kaoottinen paikka. Johanna on vähän fanaattinen sen suhteen, että tiskipöydän pitää aina olla siisti. Hän yrittää epätoivoisesti tunkea astioita tiskikoneeseen, kun muut eivät sitä muista tehdä ja laittaa aina koneen pyörimään, kun saa siihen tilaisuuden. Tosin perheen kesken on sovittu, että kaikki laittavat omat astiansa suoraan koneeseen heti käytön jälkeen, mutta jostakin syystä homma ei koskaan toimi kovin hyvin.

 

Keittiössä on useita tasoja, joille on keräytynyt lehtiä ja pikkuesineitä. Lehtikori on aivan täynnä, ja sen tyhjentäminen on myöskin jäänyt Johannan tehtäväksi. Jos hän ei sitä ehdi tyhjentää, se pursuilee vanhoja lehtiä. Jääkaappi tyhjenee aina nopeaakin nopeammin. Jami syö perheessä eniten ja Ellullekin ruoka maistuu nykyään paremmin kuin aikaisempina vuosina. Mika syö epäsäännöllisesti, eikä muista juuri kysellä lapsilta, tarvitsisivatko he jotakin. Johanna yrittää piilottaa mehut, tomaatit ja leikkeleet välittömästi kaupasta tultuaan sellaiseen paikkaan, ettei Mika söisi niitä heti ensimmäisenä iltana, että lapsillekin jäisi jotakin. Jos Mika ei löydä niitä, Ellu kyllä löytää. Hän syö koko pussillisen tomaatteja ja taas muut jäävät ilman. Hän syö perheestä vähiten lihaa ja kaikkein mieluiten vihanneksia ja hedelmiä.

 

Lattialla on leivänmuruja ja loppuviikosta pöydän alta löytyy villakoiria. Perjantaiksi on sovittu siivouspäivä ja silloin villakoirat saavat kyytiä. Tavallisesti koko perhe osallistuu siivoamiseen, paitsi että usein kaikilla on jotakin menoja, ja siivousta siirretään lauantaille. Ahkerimmin omaa huonettaan siivoaa Jami. Laiskimmin taas siivousasiat muistaa Ellu. Mika kyllä siivoaa, kun niin on kerran sovittu, mutta vastahakoisesti. Hän mieluiten pelailisi vapaa-aikanaan tietokonepelejä, eikä käyttäisi aikaansa sellaiseen turhuuteen kuin siivoaminen. Mutta hän kyllä ymmärtää, että kaikki viihtyvät kotona paremmin, kun koti ei muistuta sikolättiä.

Ruoanlaitossa Mika kunnostautuu. Hän on ravintola-alaa opiskellessaan opiskellut myös kokin taitoja. Mikalta onnistuvat gourmet –ruoat ja kaikenlaiset erikoisuudet sekä suussasulavat kastikkeet, liharuoat ja keitot. Muuta vikaa Mikan keittiöpuuhissa ei ole kuin se, että hänen jälkeensä keittiössä on aina karmea sotku, jota Johanna sitten selvittele. Mutta siinä tapauksessa hän tekee sen mielellään, mieluummin kuin laittaisi itse ruokaa, koska se ei ole ollenkaan niin hyvää kuin Mikan laittama ruoka.

 

Johanna tekee arkiruokaa. Hän osaa tehdä hyviä kiusauksia, peruskeittoja, lasagnea, pizzaa ja spagettipolognesea. Muusi ja uunimakkarakin kelpaavat hyvin perheelle. Joskus hän tekee lettuja tai pannukakkuja. Mansikkahillon kanssa letut maistuvat parhailta.

 

Leipomaan Johanna innostuu kovin harvoin. Ellu sen sijaan leipoo mielellään. Hänellä alkoi seiskaluokalla kotitalous ja hän innostui siitä niin, että otti kotitaloutta myös valinnaisaineeksi. Omaksi ilokseen Ellu tekee muffinseja, mutta myös juustosarvet, mokkapalat ja pullat onnistuvat häneltä oikein mainiosti. Johanna on pyytänyt häntä leipomaan Namikan arpajaisiin, joita on melkein joka toinen viikko. Ellu leipoo pientä maksua vastaan mielellään. Ellun leivonnaiset maistuvat yleensä herkullisilta, mutta samoin kuin Mikan keittiöpuuhien jälkeen myös Ellun keittiössä vallitsee kaaos ahkeroinnin jälkeen.

 

Juhlapyhinä tai kun tulee vieraita Peltola-Metsälät suunnittelevat menun tavallisimmin koko perheen voimin. Välillä tehdään amerikkalaistyyppinen hampurilaisbuffet, välillä monipuolinen tapas –pöytä, välillä valintana on Välimerenmaiden reseptien mukaan koottu merellinen ateria tai suomalainen versio kiinalaisesta ruoasta. Lapset ovat tottuneet monenlaiseen ruokaan sekä kotona että myös isänsä luona – isän uusi avovaimo on nimittäin kotoisin Venäjältä ja näin ollen venäläinen keittiökin on tullut heille tutuksi.

 

Arkipäivisin Johanna tekee ruoan ja lapset lämmittävät sen iltapäivällä koulusta tultuaan. Viikonloppuisin ruoan valmistaa joko Johanna tai Mika. Lapset ovat oppineet melko itsenäisiksi tässä mielessä. Kehittämistäkin perheen ruoka- ja keittiökulttuurissa on - erityisesti siivoamisen saralla – mutta pääosin kaikki sujuu hyvin. Olisi kyllä mukavaa, että perhe voisi kokoontua useammin yhdessä pöydän ääreen. Nykyään keittiön pöydän ääressä istutaan enemmänkin juttelemassa kuin syömässä yhteistä ateriaa.